33 tunnin turnee.

Matka jatkui tosiaan eteenpäin torstai-aamuna kun pakkasimme koko 7 hengen iskujoukon sekä yhteensä noin 21 rinkkaa, matkalaukkua ja selkäreppua tila-ihmeeseemme ja otimme suunnan kohti Keflavikin kenttää. Lento Islannista Amerikan Yhdysvaltoihin lähti 10.30 Islannin aikaa ja oli perillä 11.30 itärannikon aikaa. Yhteensä lento siis kesti viisi tuntia, joista neljä katosi aikaerojen myötä.

Perillä odotti kuuma, kostea ja kiireinen New York. Kun Islantiin saapuessamme tuli bussikuski ystävällisesti kysymään haluammeko tulla lähtevässä olevalla bussilla vai jäädä odottamaan yli tunniksi seuraavaa, ei Nykissä ketään olisi voinut vähempää kiinnostaa vaikka olisimme myöhästyneet kentältä keskustaan operoivasta bussista. Kamat kyytiin, maksu ovella ja istumaan oli nopea ja tyylipuhdas suoritus. Lähes puolentoista tunnin bussissa istumisen ja ruuhkissa matelun jälkeen saavuimme Jamaican ja Queensin kautta Manhattanille, tarkemmin Port Authorityn bussiasemalle Times Squaren takana. Saatuamme ostettua liput Toronton yöbussiin ja jätettyä kamat säilytykseen Greyhoundin kaikkea muuta kuin palvelualtiille työntekijöille oli aika siirtyä ihmettelemään Manhattanin vilinää. Kello oli jotain neljä ja bussimme Torontoon oli lähdössä vasta 22.45. Aloitimme kaupunkikierroksen nopealla tankkauksella "aitoitalialaisessa" pizzeriassa jonka jälkeen hortoilimme Times Squaren ja Fifth Avenuen ihmisvilinässä. Kaupungissa on tosiaan jotain 13 miljoonaa ihmistä ja turistit siihen päälle ja sen kyllä huomasi. Porukkaa riitti kuin pipoa joka nurkalle ja kadunkulmalle. Painelimme fiftiä ylös kymmenisen korttelia ja pääsimme Central Parkin laidalle. Iskujoukkomme oli kaikkea muuta kuin hehkeä ja vietimmekin leppoisan parituntisen puiston nurtsilla hengaillen ja korttia pelaten. Paluu tehtiin samaa reittiä pitkin, tosin Starbucksissa, Barnes & Noblesilla ja ruokakauppassa (Fifth Avenuelta löytyi yksi sen tapainen) pysähtyen. Nyt pimeä oli laskeutunut kaupungin ylle ja Times Squaren valomainoksetkin pääsivät oikeuksiinsa.

Vielä ennen bussiasemalle menoa pysähdyimme syömään pikaisesti johonkin pikakinkkiin ja koimme reissun ensimmäisen ja ainoan takaiskun. Sillä aikaa kun minä ja muutama muu jonottelimme vessaan ja loput hengasivat kamojemme kanssa pöydässä, oli viereisen pöydän laitapuolen kulkija poiminut mukaansa Masan kassin. Kaikki olivat epähuomiossa luulleet sen olevan miehen oman ja kukaan ei ollut asiaan puuttunut. Onni onnettomuudessa kyseessä oli aiemmin mainitun "ruokakaupan" muovikassi, josta löytyi juuri ostettu 3 dollarin omenapiirakka ja Snickers-patukka. Tappio ei siis ollut suuri ja ruoka varmasti meni tarpeeseen, mutta kyllä tilannetta siinä hetken aikaa naureskeltiin.

Omenapiirakkaa köyhempänä lunastimme kamamme säilytyksestä siirryimme Toronton yöbussiin. Edessä oli runsaan kymmenen tunnin matka Syracusen ja Buffalon kautta Torontoon. Vaikka sekä New York että Buffalo sijaitsevatkin New Yorkin osavaltiossa, kulki reittimme myös New Jerseyn ja Pennsylvanian osavaltioiden poikki. Bussimatka meni hyvin, vaikka unta ei liikaa saatukaan. Pakollisten pysähdysten lisäksi pidettiin pari kahvitaukoa sekä tietty stoppi rajalla ja näin ollen bussi oli stopissa melkein joka toinen tunti. Rajamuodollisuudet menivät moiteetta: kaikki saivat viisuminsa ja matka viimeinen etappi sai alkaa. Saavuimme Torontoon lopulta vähän alkuperäisestä aikataulusta myöhässä ja kokonaisuudessaan reissumme Reykjavikin hostellilta aina Toronton majoituspaikkaamme asti kesti reilut 33 tuntia. Nyt olemmekin sinnitellyt päivän hereillä, jotta saisimme rytmit kuntoon ja paikalliseen aikaan heti huomisesta lähtien. Vaikka reissu olikin pitkä ja rankka, oli New Yorkin stoppi joka hetken arvoinen ja aina itselleni jäi vielä palava halu päästä kaupunkiin uudestaan tällä reissulla. Mutta se niinkuin myös Toronton ensitunnelmat ovat kokonaan toinen juttu. Jälkimmäisiin palaan ASAP, kuten myös alkureissun kuvastoon.