Joskus ennen lähtöäni Torontoon kyhäilin jonkinmoista "Asiat joita eniten odotan tältä kesältä"-listaa. Tarkoitus oli julkaista se blogissakin, mutta lista jäi vähän puolittaiseksi kaiken muun kiireen ohella. Tämän postin kertoo nyt yhdestä niistä jutuista joita odotin.
Torontohan on suurkaupunki ja ennenkaikkea monikulttuurinen sellainen. Erään tiedon mukaan Torontossa olisi edustettuna 144 eri kansallisuutta, joka meinaa karkeasti arvioiden yli 3/4 kaikista maailman valtioista/kansallisuuksista. Kaupungista löytyy iso Chinatown, Little Italy, Pikku-Portugali, Koreatown, kreikkalainen kaupunginosa sekä jopa vanha irlantilaisten kaupunginosa Cabbagetown noin muutamia mainitakseni. Nämä kaikki ovat siis vielä ydinkeskustan alueella, lähiöistä puhumattakaan. Tälläinen monimuotoisuus tietty näkyy ja kuuluu turuilla ja toreilla. Ja itseni kaltaiselle ruokafanaatikolle, se ennen kaikkea maistuu:D
Eli, monipuolinen ja monimuotoinen ruoka ympäri maailman oli yksi asia jota odotin innolla. Vanhoista suosikeistani kiinalainen (asummehan Chinatownin nurkalla) on jotain aivan muuta kuin Suomen esanssitäytteiset setit. Annokset ovat poikkeuksetta isoja ja edes hienoimmissa ravintoiloissa melko halpoja (10 eurolla syö pääruoan kuin pääruoan). Myös takeaway toimii. Monessa lähteessä on kehuttu että sen minkä Toronton Chinatown häviää koossa Nykin ja Friscon vastaaville, voittaa sen ruoan maussa. Toronton tarjontaa maistettuani, onkin vaikea kuvitella että kiinalaisesta saisi enää paljon parempaa.
Toisena vahvana on sushi. Riisipalloista ja kalanpaloista on tullut osa ruokavalioani vasta melko hiljattain (viimeisen parin vuoden aikana), mutta makuun päästyäni kulutus on lisääntynyt tasaisessa tahdissa. Ja kun Toronto on pullollaan laadukkaita, mutta ainakin Suomen mittapuulla halpoja rafloja, on se kulutus nyt kääntymässä huomattavaan nousuun. Eilenkin hain juoksulenkin jälkeen 16 palan sushin misokeiton kanssa kämpille ja maksoin siitä vajaat 10 euroa.
Vaikka muutama posti sitten valittelinkin syödyn leivän määrää erityisesti lounailla, söin tänään erinomaisen illallisen joka perustui vahvasti leivälle. Menimme Jarnon, Masan, Annan, Heinin sekä Heinin täällä vierailevien porukoiden kanssa syömään etiopialaista ruokaa. Jarno ja Anna olivat syöneet paikassa aiemmin Kasperin kanssa ja Masa on syönyt etiopialaista safkaa Afrikassa, mutta itselleni kyseinen keittiö oli täysin uusi tuttavuus. Leipä oli olennaisessa osassa sen takia, että kaikki ruoka syötiin leivällä. Mitään ruokailuvälineitä ei ollut, vaan suurilla tarjottimilla tuotu vihannes/nauta/lammas/kanaruoka taiteltiin pienen leivänpalan sisään ja syötiin. Tietty tämä kaikki piti tapahtua yhdellä, yllättäen oikealla, kädellä. Vasenkätisenä hiukan alkuun protestoin kyseistä tapaa vastaan. Perinteisestihän tapa liittyy siihen että alueilla missä vesivessoja ei ole, on oikea käsi ruokailua varten ja vasen sitten ihan muihin puuhiin. Tämä tietty tuntuu typerältä Torontossa missä kädet saa pestyä ennen ruokailua. Tarjoilija kertoi kumminkin että kyse on ruoan kunnioittamisesta. Eli kuten ihmisiä kätellään oikealla kädellä, niin myös ruokaa pitäisi. Päätin siis tarttua haasteeseen ja pistää pöperöä poskeen tuolla turhan yliarvostetulla kädellä. Vaikka rullani eivät ehkä olleet niin nättejä kuin muilla, selvisin ruokailusta siististi enkä todellakaan jäänyt nälkäiseksi. Onnistuin jopa syöttämään pari palaa Masalle ilman suurempia sotkuja. Tässä selvenettäköön, että Masa ei ole enää syöttöiässä tai mitään muuta, vaan kyseessä on etiopialainen tapa. Jos ystävä tarjoaa sinulle ruokaa, on se otettava vastaan toisen syöttämänä ja tarjoamisesta kieltäytyminen on hyvin epäkohteliasta. Koska tilaamamme 10 ruokalajia oli jaettu kahdelle tarjottimelle ja satuin istumaan sopivasti niiden välissä, päädyin sitten tunkemaan muutaman palan leipää Masan suuhun ja ottamaan vastaavasti pari palaa vastaan. Vaikka tässä nyt ei etiopialaisia ollakaan, niin pitäähän sitä talossa käyttäytyä talon tavoin. Kokonaisuutena ruokailu oli hyvä kokemus, ruoka oli erinomaista ja sitä riitti kaikille. Varmaa onkin että menemme etiopialaiseen syömään vielä uudemman kerran.
Edellämainittujen lisäksi on tullut syötyä myös kreikkalaista, etelä-amerikkalaista, meksikolaista, italialaista, portugalilaista, intialaista sekä pohjois-amerikkalaista ruokaa. Onpa jopa yksi kosher-hodari tullut safkattua Jaysin pelissä. Perheen kanssa kävimme syömässä myös CN Towerin 360-ravintolassa. Vaikka korkeimmalla merenpinnasta nautitun ruoan (+2000 metriä merenpinnasta) ykkössijaa pitää edelleen Argentiinan San Martin De Los Cobresissa syöty lounas (
kts. Noroesten roadtrip ) lunasti tämä illalinen paikkansa korkeimmalla ihmisen rakentamalla paikalla nautitun ruoan listalla. Ainakin niin kauan kun CN Tower pitää paikkansa maailman korkeimpana rakennuksena, ei tätä listaa tarvitse lähteä muuttelemaan. Maisemien lisäksi myös ruoka oli hyvää, vaikkakin ehkä hiukan tyyristä. Kiitos isä:D
Lista must eat paikoista loppukesälle on aika loputon, mutta ainakin muutama thaimaalainen, malesialainen, nepalilainen sekä jamaikalainen paikka pitäisi käydä testaamassa. Torontossa on menossa tällä hetkellä myös
Summerlicious , jonka puitteissa kaupungin 130 parasta ravintolaa tarjoavat 15 ja 20 dollarin lounasmenuita sekä 25 tai 35 taalan illallisia. Menun sisältyy luonnollisesti alku-,pää- sekä jälkiruoka. Olen käynyt pari lounasta jo töiden ohella tarkistamassa ja nämä molemmat melko sattumanvaraisesti valitut mestat ovat olleet erinomaisia. Promo valitettavasti päättyy ensi perjantaina, joten luulen että tulevan viikon aikana otan parikin tunnin lounaria ja nautin hyvästä ruoasta sen lounasleivän sijaan.
Ihan ongelmaton ei Torontonkaan ruokakulttuuri ole. Ontarion osavaltiossa alkoholin nauttiminen julkisilla paikoilla on kiellettyä, eli teoriassa puistossa toteutetusta viini/shamppanja-piknikistä voi rapsahtaa jopa 500 dollarin sakot. Toinen ongelman aihe on kadulla kärryistä myytävälle ruoalle asetetut tiukat normit. Käytännössä vain hodarit täyttävät vaatimukset esikypsennetyistä ruokavalmisteista ja näin ollen jokaikinen ruokakoju keskustassa tarjoaa sitä samaa nakkia leivällä. Tähän on nyt mahdollisesti tulossa muutos, sillä keskustelun alla on normien höllääminen. Torontolaiset itse odottavat tätä uudistusta ilmeisen innolla, sillä näin kaupungin monipuolinen kulttuuri saataisiin näkyvämmin esille myös katuruoan tarjonnassa ja tietty lounasruokailijoilla olisi muitakin helppoja vaihtoehtoja kuin hot dogit. Street meat on varmasti hyvin pohjois-amerikkalainen juttu, mutta Toronto on kumminkin niin paljon muutakin. Ja kuten eräs lehtikin sen ilmaisi: Jos Toronto haluaa olla Kanadan vastine New Yorkille myös katuruoassa, olisi hodarikioskien rinnalle saatava kaikkea mahdollista ruokaa Kiinan ja Kanadan väliltä.